Ajattelin lisätä uudet kirjoitukset vain edelliseen tekstiin, mutta en vielä löytänyt semmoista kohtaa.

Tähän lasten taustaa, josta koostuu pääosa päiväkirjasta.Kaikilla yhteisenä tekijänä dysfasia ja neurologiset erityisvaikeudet.
 
Teemu s. 90 huulihalkio, 2v kielelliset erityisvaikeudet, alkoi puheterapia. 5v kineettisyys, huomattava kömpelyys, kehitysviive, alkoi toimintaterapia. Näinä aikoina 2 terapiaa tiiviisti, nuoremmat sisarukset, koulumietintä. Koulu alkoi pienluokalla + EMU-opetus, jatkui puhe- ja toimintaterapia, vahvistui (tiivistyi) dg. MBD, joka nykyisin ADHD:nä tunnetaan. 2007 aloitti logistiikan opiskelut Kiipulan erityisopistossa  valvotulla ja tuetulla asumisella. Tavoitteena ammatti ja puolituettu asuminen. Vaikeuksia hallita aikaa, rahaa ja laajoja käsitteitä. Oman itsehillinnän kanssa alkaa olla sinut. Opinnot sujuneet hyvin, positiivista palautetta tullut työharjoittelupaikoista, palkattu niihin töihinkin. Tuutorina lukuvuoden 2008-2009.

Tukiasuntoon muutto 8/2010, valmistuminen 12/2010. Kulkee sujuvasti ristiin rastiin suomea junilla, linja-autoilla , tulkitsee julkisen liikenteen aikatauluja helposti, missä taas meikä henkilöautoihminen olisi ihan pihalla! 

Minna s.92 rauhallinen ja ylikiltti lapsi. n. 1,5 vuotiaana alkoi pyörtyillä ja saada kramppeja milloin mistäkin syystä; veren näkeminen, pitkä seisoskelu, tiedostamaton jännittäminen. Myöhemmin jännitystilat voimistui, ilmeni puhumattomuutena ja kipuiluna. Aloitti koulun, valikoitu mutismi nousi pintaan, jännitti, itkeskeli, läksyissä suuria vaikeuksia, tuli migreenit ja muut kiputilat. Epi-klinikalla todettiin laajat ja vaikeat oppimisvaikeudet, toiminnanohjauksen vaikeus, hyvin hidastempoinen työskentelytyyli. Tyttö ajatteli kaiken tosi syvällisesti tai juuttui johonkin toisarvoiseen seikkaan, jolloin tilanteet olivat menneet ihan ohi. Siirtyi toisella luokalla pienluokkaan emu-opetukseen, jossa pikkuhiljaa kaikki alkoi helpottaa ja näkyi pilkahduksia iloisesta, lörpöttelevästä tyttöstä. Nykyisin jo peruskoulu takana, tullut varmuutta ja omaehtoisuutta, silti edelleen hyvin hiljainen. Tilanne etenee ja rakennetaan reittiä ammattiopiskeluun + itsenäistymiseen.

2009 Minna aloitti opiskelut Kiipulan erityisammattiopiston Perttulan pisteessä, artesaani, käsi- ja taideteollisuusala. Aloitti koululla myös autokoulun syksyllä 2009. Opinnot sujuneet hyvin, vahvalla alalla tytöllä normaali toimintanopeus, vilkas sosiaalinen elämä ja sopeutuminen. Taustalla  tietysti auttaa kuvataidekoulu jota kävi 4v-12v. käyden kaikki alat läpi. 

Minna valittiin koulun tuutoriksi 2010-2011 lukuvuodeksi, tosin tyttö kieltäytyi tehtävästä. Ajokortti kädessä 10/2010, syksyn 2010 aikana asuu kaverinsa kanssa Hämeenlinnan kaupungilla oppilasasunnossa.  

Pauli s.94 jo odotusaika vaikea; ensin piikitettiin ettei synny kesken kaiken, myöhemmin käynnisteltiin jotta syntyis. Alusta asti painokontrolleissa, koska syntymästä lähtien sokeriarvot sekaisin, huono syömään, unelias - kuitenkaan ei nukkunut. Päivittäisestä kontrollista sitten joutuikin 2 viikon iässä kiireellisenä sairaalaan. Raju elimistön myrkytystila, löytyi laajentunut munuaisallas, läpänpuuttuminen munuaisaltaan ja virtsarakon väliltä. Jäi sairaalaan, vuorokausikin kotona, ei poika olisi hengissä. Aikaa meni, estolääkitykset, tiuhat kontrollit, erilaisia pikkuleikkauksia runsaasti, tekoläppä puuttuvan tilalle. Pauli lähti liikkeelle jo 10kk:n iässä, kiipeämällä kirjahyllyyn. Sen jälkeen vauhti vain koveni. Oli valjaissa aika myöhäiseen ikään, kotiin ilmestyi oviin, laatikoihin ja kaappeihin lukkoja ja hakasia. 3 vuotiaasta asti päiväkodissa avustajan kanssa, aina eskariin asti. Ensimmäinen ns. merkintä "erittäin aktiivinen lapsi" neuvolakortissa jo ½vuotiaana, ja sama maininta joka kerta! todettiin kielelliset vaikeudet. Rampattiin sit sisätautipolilla ja puheterapiassa lähes vuoropäivinä (+Teemun käynnit). Koulu pienluokka-emu. Siitä alkoi koulutaival, mitä väännetään edelleen, kun siirtyi yläasteelle. Takana maksettuja ikkunoita, autoja, ovia, seiniä, lelut hajosi ennätysajassa. Sohva koki sisuksen tutkimisen. Kämmenet iski enemmän kuin kerran kuumalle hellalle, ennenkuin "poppa" tuli todetuksi. Epätavallisen korkea kipukynnys. 

Seiskalla ilmeni tarve jälleen välituntivahdille, läksyjen kanssa edelleen hankaluuksia. Poika taitava käsistään, kunhan sen puolen saisi vahvistettua. Syntyy erittäin taidokkaita puutöitä, silloin kun ympäristö ja ohjaus on toimivat. Tukitoimet laajat - välillä helpotetaan niitä, mutta monesti ojasta-alikkoon ja tiukennettava jälleen. Itsetuhoisuuden kaudet ilmenee selvinä, toisinaan tuho kohdistuu muihin. Muutettuamme Haminaan on Paulin ympärille koottu toimiva tukiverkosto, yksin en jaksa poikaa hengissä pitää. Pojalla onkin tosi mahtava ja toimiva hoitotaho. Toimin Paulin omaishoitajana, lisäksi hänellä tukiperhe ja tukihenkilö. Vaikea ADHD, lääkitykset. Mukana Tourettea, lukivaikeutta, laaja-alaiset kielelliset vaikeudet, vastaavasti ei-kielellisillä alueilla ikätasoaan edellä.

Yläaste loppusuoralla, oman open tunnit sujuu, valinnaiset vaikeita (kun siirrytään toisiin luokkiin, yleisopetukseen ja jopa vieraiden oppilaiden keskelle, tuki + ohjaus riittämätön), tässä kohden tulee ns. tasapäistäminen, järjestelmä ei toimi hojks:n ja oppilaan vaikeuksien mukaan! Poika ratkaissut itse vaikeuden niin että ei ole niillä tunneilla, asia jota edelleen työstetään ja hakataan päätä seinään! kyllä huokaisen kun pojan peruskoulu loppuu. Yläasteen 3 vuotta on ollut tuskien taival. Jatko-opintoina valmentavan kautta erityisammattiopisto. 1/2010 löytyi syy laajoihin vaikeuksiin, niin tukitoimiin kuin opetukseenkin tuli kehitysvammalaki avuksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta silti niin myöhään, että paljon vahinkoja on tapahtunut, väärästä koulumuodosta lähtien. En olisi itse koskaan uskonut tilannetta jossa keva todetaan 16vuotiaana! 

8/2010 muutti asumaan kuntoutuskotiin, joka lähellä koulua, jossa opiskelee vuoden teknillisessä valmentavassa. Kotoa ei onnistuisi tuolla asti opiskelu. Arjet siis opiskelua ja asumista muualla, viikonloput ja lomat kotona. Omaishoitajuuteni ja tukiperhe loppui ja vaihtuivat iänmukaisiin tukitoimiin. 

Tuomo s. 95 kampurajalkaisena, jalka rakennettu uudelleen nilkasta alaspäin 5vrk:n ikäisenä. Seuraavat vuodet pojan kylkiäisinä kipsit, lastat ja pohjalliset. Kielelliset vaikeudet, joiden kuntoutus alkoi jo alle 2 vuotiaana. Selkeästi nähtävillä, kuinka varhainen aloitus tuotti tulosta. Allekouluiässä korvakierre, josta jäi liimakorva ja kuulonalenema. Poika tiukemmassa seulassa, aloitti koulun pienluokalla, mutta siirtyi jo 2 luokalla  tuettuna normaali opetukseen. Sen jälkeen norm. opetus, jossa vuosien mittaan saanut jonkin verran tukiopetustaa, jo ennalta tiedetyillä alueilla. Jalan kortollit säännöllisesti, viimeisiä korjauksia kasvun päätyttyä. Jäänyt jonkinasteinen virheasento ja jalkaterien kokoero.
Tuomo yläasteella, itsenäinen kaveri, jolla laskupäätä ja tilannetajua vaikka muille jakaa. Sosiaalinen ja kaveripiirissä pidetty "sovittelija". Jalkakaan ei haittaa liikunnallisia harrastuksia, poika on maalivahtina sählyssä, jalkapallossa ja kaukalopallossa, jääkiekon maalissa välillä tuurannut Kakea.